Maton tarina

Lapset nauttivat joulusta. Tieto tulevasta aattopäivästä ja ehkä valkopartaisen vieraan saapuminen on monelle lapselle joulun kohokohta. Lahjojen antaminen ja ostaminen vain sen vuoksi, että jotain on hankittava, on kuitenkin omasta mielestäni vähän kyseenalaista. Miksi hankkia tavaraa vain siksi, että näin on tapana? Lapset eivät kuitenkaan vielä aina ymmärrä aineettomien tai esimerkiksi kehitysyhteistyön kautta suuntautuvien lahjojen merkitystä.

Onneksi joululahjat ja syntymäpäivätkin voi hoitaa tarpeellisilla lahjahankinnoilla. Kolmelle kummilapselleni olen hankkinut lahjoja aina utelemalla vanhemmilta, olisiko jollekin tietylle asialle erityistä tarvetta. Lahjalistalla onkin ollut kaikenlaista urheilupaidasta ja jääkiekkomailasta aina ratsastusleirimaksuun osallistumiseen ja sirkuskäyntiin. 

Täksi jouluksi olen mm. kutonut kangaspuilla maton kummitytölleni. Nautin kutomisesta: värien yhdistelemisestä, kutomisen rytmistä ja valmistuvan maton näkemisestä. Parasta mattojen kutomisessa on kuitenkin valmiin maton raidat ja niiden tarinat. En koskaan osta valmista kudetta, vaan leikkaan sen itse. Jo aikapäiviä sitten olen kutonut omat, reunoistaan jo rispaantuneet lakanani ja pieniksi jääneet paitani kotimme matoiksi. Onneksi tuttavieni liinavaatekaapeista on yhä edelleen löytynyt raaka-ainetta mattoihini. Tilanteesta hyödymme molemmat: minä saan ilmaiset kuteet ja tuttavani saavat komeronsa siivottua helposti. Kutoessa ajatukset siirtyvät materiaalin lähtökohtiin ja muistoihin. On mukava muistella vanhaa pyjamaa ja ehkä se päällä vietettyä joulua, tai tuttavan lapsenlasta, jonka vanhaa mummolalakanaa kutoo uusiksi muistoiksi. Toiselle mattoa kutoessa mielessä on myös henkilö itse. Mielessä pyörivät yhteiset hetket ja tulevat tapaamiset. Käsillä tekeminen tuo iloa monella tapaa :)

 Näin matto syntyy! Kuva Japa ry:n arkistosta.