Kirje pukille

Nyt on tunnustuksen paikka: kirjoitin tänään joulupukille! Olin lapsenvahtina ja viisivuotias veljenpoikani ilmoitti haluavansa kirjoittaa pukille. Mikäpä siinä kun uskoa vielä riittää, ajattelin. Veljenpojan listasta tuli melkoisen pitkä sisältäen erilaisia leluja ja karkkia. Ihmettelin, että mitä hän vielä uusilla leluilla tekee kun nykyinenkin lelulaatikko jo pursuaa leluja. Petteri kertoi, että vanhemmat sanoivat pukin tuovan uusia leluja kun Petteri oli kiltti ja lupautui antamaan osan leluistaan nuoremmalle serkulleen. No, kierrätystähän se tuokin on, ajattelin.

Vaikka perheessämme ei enää aikuisten kesken olekaan tapana antaa lahjoja, päädyin itsekin kirjoittamaan pukille listaa. Ajatus tuntui aluksi vaikealta, kotihan tuntuu jo valmiiksi olevan täynnä tavaraa joka hakee paikkaansa. Tämä tuskailu sai jostain alitajunnasta nousemaan esille lukemani lehtiartikkelin ihmisestä, joka työkseen raikkoaa muiden kaappeja etsien tavaraa, joka ei enää omistajalleen ole tarpeellista. En usko olevani ainoa hamsteri joka esimerkiksi säilöö tavaraa tulevia askarteluprojekteja varten. Tokihan säilyttäminen on muuten hyvä asia, mutta kun materiaaleja alkaa jo löytyä korurasiastanikin, niin taitaa olla organisoijalle tehtävää.

Rakas, joulupukki! Tänä vuonna olen ollut melkoisen kiltti. Osasin jo itse pyytää muilta hamstereilta lakanoita mattoihin, mutta toivoisin, että joku tulisi vielä kertomaan minulle, mitä minä voisin antaa pois. Toivoisin siis joululahjaksi organisoijan tuomaa avaruutta kotiini.
Tänne meidänkin kirjeemme päätyvät, Joulupukin postitoimistoon. Kuvan ovat ottaneet Flickr käyttäjät Em and Ernie.